:: wikimiki.org ::
| Cycadophytina |
Cycadophytina
- Cycadaceae varsinaiset käpypalmut
- Stangeriaceae stangeriat
- Zamiaceae samiat
Käpypalmut (Cycadophytina) ovat paljassiemenisiä siemenkasveja, jotka yksin muodostavat luokan Cycadopsida ja lahkon Cycadales. Ne eivät siten ole läheistä sukua muille kasveille, vaikka niitä usein luullaankin palmuiksi tai saniaisiksi. Käpypalmujen lehdet ovat jäykät ja ne kasvavat viuhkamaisena rykelmänä paksusta varresta, joka nuorena muistuttaa suurta käpyä.
Esiintyminen
Nykyisin elävät käpypalmut jakautuvat kolmeen heimoon, yhteentoista sukuun ja 289 tunnettuun lajiin, jotka kaikki esiintyvät maapallon trooppisissa ja subtrooppisissa osissa. Keski- ja Etelä-Amerikassa lajimäärä on runsain; lisäksi useita lajeja esiintyy Australiassa, Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Madagaskarilla ja ainakin 65 lajia Afrikan mantereen eteläosassa ja trooppisessa keskiosassa.
Useimmat käpypalmut tarvitsevat elinympäristökseen suhteellisen valoisan ja lämpimän paikan, mutta muutoin ne eivät ole kasvupaikkansa suhteen vaativia. Jotkut lajit selviytyvät hiekalla tai jopa kalliolla tai suolaisella maaperällä. Jurakaudella käpypalmut olivat yksi hallitsevista kasvityypeistä, mutta nykyään ne muodostavat varsin pienen osan kasvikunnasta. Lisäksi monet lajit ovat käyneet uhanalaisiksi elinympäristön muutosten takia. Käpypalmut ovat nykyisin melko suosittuja koriste- ja huonekasveja, ja niitä voi myös kasvattaa suoraan siemenistä.
Kehityshistoria
Yhdessä neidonhiuspuiden kanssa käpypalmut ovat vanhin nykyään elävä kasviryhmä. Ne kehittyivät todennäköisesti muinaisista siemensaniaisista myöhäisellä paleotsooisella maailmankaudella. Varhaisimmat Kiinasta tehdyt fossiililöydöt ovat peräisin alapermikaudelta 270–280 miljoonaa vuotta sitten. Ne levisivät mesotsooisella maailmankaudella kaikkialle maailmaan, ja yhdessä neidonhiuspuiden sekä havupuiden kanssa ne hallitsivat kauden kasvillisuutta. Kyseiset käpypalmut eivät kuitenkaan olleet läheistä sukua nykyään eläville kolmelle heimolle, jotka ilmestyivät tertiäärikaudella 50–60 miljoonaa vuotta sitten. Koppisiemenisten noustua hallitseviksi kasveiksi liitukaudella alkoivat käpypalmut vähitellen harvinaistua ja monet lajit kuolivat sukupuuttoon.
Luokka:Käpypalmut
ja:ソテツ
Kuva - http://www.kpr.sk/flora/cycads/
Siemenkasvit
Siemenkasvit (Magnoliophyta syn. Spermatophyta), joista käytetään myös nimeä kukkakasvit, ovat putkilokasveja (Tracheobionta), jotka nimensä mukaisesti lisääntyvät siemenistä. Siemenkasvi koostuu tyypillisesti varresta, lehdistä sekä yhdestä tai usemmasta kukasta.
Luokittelu
Siemenkasvit jaetaan viiteen alakaareen:
- Cycadophytina — käpypalmut
- Ginkgophytina
- Gnetophytina
- Magnoliophytina — koppisiemeniset
- Pinophytina — havupuut
Aikaisemmassa luokittelussa Cycadophyta, Gingkophyta, Gnetophyta ja Pinophyta sijoitettiin kaikki paljassiemenisiin (Gymnospermae), mutta tarkempi tutkimus on osoittanut, että ne eivät muodosta monofyleettistä ryhmää.
Luokka:Kasvit
ko:종자식물
ja:種子植物
Lahko (biologia)Tieteellinen luokittelu eli taksonomia on biologien tapa luokitella eliöitä. Suurimmasta pienimpään edeten yleisesti käytössä olevat tasot eli taksonit ovat:
- Yläkunta (Domeeni, kiistanalaisen Woesen luokittelun mukaan)
- Kunta
- Alakunta
- Pääjakso ja kaari
- Alajakso ja alakaari
- Luokka
- Alaluokka
- Ylälahko
- Lahko
- Alalahko
- Osalahko
- Yläheimo
- Heimo
- Alaheimo
- Tribus
- Alatribus
- Suku
- Alasuku
- Sektio
- Alasektio
- Sarja
- Alasarja
- Laji
- Alalaji
- Muunnos
- Alamuunnos
- Muoto
- Alamuoto
- Erikoismuoto
Esimerkiksi perinnöllisyystutkijoiden suosima koe-eläin banaanikärpänen (Drosophila melanogaster) luokitellaan seuraavasti:
Eliön tieteellinen nimi koostuu suvusta ja lajista, esim. Homo sapiens (ihminen). Tämä tunnetaan myös binäärisenä eli kaksiosaisena nimenä.
Tieteelliset nimet ovat yksilöllisiä ja riittävät yksilöimään lajin tarkasti.
Lajia pienemmistä taksoneista ei vallitse yksimielisyyttä, mutta niistä käytetään joskus myös epätäsmällisiä nimityksiä päärotu, rotu ja alirotu.
Pieni sanakirja
Suomi
Yläkunta
Kunta
Pääjakso, kaari
Luokka
Lahko
Heimo
Suku
Laji |
Latina
Superregnum
Regnum
Phylum, divisio
Classis
Ordo
Familia
Genus
Species |
Englanti
Domain
Kingdom
Phylum, division
Class
Order
Family
Genus
Species |
Saksa
Domäne
Reich
Stamm, Abteilung
Klasse
Ordnung
Familie
Gattung
Art |
Espanja
Dominio
Reino
Phylum
Clase
Orden
Familia
Género
Especie
|
Luokittelumenetelmät
Carolus Linnaeuksen perustama klassinen taksonomia perustuu fenetiikkaan, jossa eliöt luokitellaan ryhmiin yhtenäisten ominaisuuksien perusteella (varpaiden määrä, itiön muoto, jne.). Modernin taksonomian pohjana on kuiten fylogeneettinen systematiikka eli "kladismi", jossa eliöt lajitellaan evolutionaarisen sukupuun mukaan. Viime aikoina erityisesti DNA-vertailu on suuresti auttanut evolutionaaristen yhteyksien tutkimisessa, ja monia vanhoja luokitteluja onkin jouduttu muuttamaan.
Aiheesta muualla
- [http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/takso.html Biologian taksonomian perusteita]
- [http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/hyonteiset/tietoa/systematiikka.htm#1 Systematiikka ja taksonomia]
- [http://sn2000.taxonomy.nl/Taxonomicon/ The Taxonomicon]
ja:生物の分類
Luokka:Taksonomia
Palmut
Palmukasvit (Arecaceae, synonyymi Palmae ja Palmaceae) on yksisirkkaisten kasvien heimo, joka kuuluu ainoana ryhmänä palmumaisten kasvien lahkoon Arecales. Palmuja esiintyy lähinnä maapallon trooppisissa ja subtrooppisissa osissa. Palmusukuja tunnetaan 202 ja lajeja noin 3 600.
Alaheimot
- Calamoideae
- 22 sukua tropiikissa, erityisesti Sri Lankasta Länsi-Samoaan ja Fidzille.
- synonyymi: Calamaceae, Lepidocaryaceae.
- Nypoideae
- ainoa laji Nypa fruticans Bengalista Koillis-Australiaan ulottuvalla alueella.
- synonyymi: Nypaceae.
- Coryphoideae
- 44 sukua kaikkialla tropiikissa.
- synonyymit: Borassaceae, Coryphaceae, Phoeniciaceae, Sabalaceae.
- Ceroxyloideae
- 8 sukua Keski-Amerikassa, Etelä-Amerikan länsiosissa, Madagaskarissa, Floridassa, Antilleilla.
- synonyymit: Phytelephaceae
- Arecoideae
- 112 sukua kaikkialla tropiikissa
- synonyymit: Acristaceae, Ceroxylaceae, Chamaedoraceae, Cocosaceae, Geonomataceae, Iriarteaceae, Malortieaceae, Manicariaceae, Pseudophoeniciaceae, Synechanthaceae.
Linkki
[http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/Arecales Stevens, P. F. 2001-: Angiosperm Phylogeny Website]
Sukuja
- Areca
- Arenga
- Attalea
- Bactris
- Borassus
- Calamus
- Cocos – kookospalmut
- Copernicia
- Elaeis
- Euterpe
- Jessenia
- Jubaea
- Orbignya
- Phoenix – taatelipalmut
- Rhapis
- Roystonea
- Sabal
- Salacca
- Veitchia
- Wallichia
- Washingtonia
Luokka:Palmukasvit
Saniaiset
- Marattiopsida
- Osmundopsida
- Gleicheniopsida
- Pteridopsida
Pteridopsida
Pteridopsida
Saniaiset (Pteridophytina, aiemmin Filicophytina) ovat putkilokasveihin kuuluvia itiökasveja ja sanikkaisten kaaren merkittävin ryhmä. Saniaisia tunnetaan arvioiden mukaan yli 10 000 lajia, joista Suomessa esiintyy 38. Niiden koko vaihtelee muutaman senttimetrin kokoisista kellusaniaisista jopa 20 metrin korkuisiin puusaniaisiin.
Yleiskuva
Saniaiset tuottavat itiöitä ja niille on tyypillistä sukupolvenvuorottelu, johon kuuluu kaksi vaihetta. Saniaisten itiöistä kehittyy suvuttomasti pieniä, levymäisiä tai nauhamaisia alkeisvarsikkoja eli gametofyyttejä. Tämä suvullinen polvi sisältää siittiö- ja munapesäkkeet, joista hedelmöityksen jälkeen kehittyy varsinaisia johtojänteellisiä saniaisia, jotka muodostavat itiöpolven eli sporofyytin. Saniaiset eivät siten kuki tai tuota siemeniä, kuten siemenkasvit.
Saniaisten itiöpolven lehdet vaihtelevat suuresti muodoltaan ja kooltaan; usein ne ovat parilehdykkäisiä. Tyypillisesti uusien lehtien versot ovat kääriytyneet tiiviisti, ja lehden sekä jokaisen lehdykän herkkä kasvupiste on käärön suojassa. Maavarsi, joka on joskus maanalainen, imee ravinteita ja ankkuroi kasvin maahan. Saniaisilla on yksisirkkaisten kasvien tapaan hajajuuret pääjuuren sijaan.
Itiöpesäkkeet, jotka ovat itiön sisältäviä pieniä koteloita, sijaitsevat usein ryhmissä, joita peittää katesuomu. Usein itiöpesäkkeellä on erityinen avautumismekanismi: kuivuessaan pesäke kutistuu, ohuin seinä painuu sisään ja pesäkkeen sivut repeävät pienimuotoisessa räjähdyksessä levittäen samalla itiöt ympäristöön. Yksi lehti saattaa tuottaa keskimäärin 50 mikrometrin kokoisia itiöitä koosta riippuen 750 tuhannesta 750 miljoonaan. Itiöt ovat sitkeähenkisiä ja leviävät usein kauas; niitä on löydetty ilmakehästä useiden kilometrien korkeudesta. Siksi monet saniaisheimot ovat levinneet maailmanlaajuisesti.
Alkeisvarsikko koostuu yhteyttävästä sekovarresta, joka sisältää sukusolupesäkkeet, sekä juuren kaltaisista juurtumahapsista. Se on yhden solukerroksen paksuinen ja 1–3 millimetrin levyinen. Hedelmöitys vaatii onnistuakseen kosteutta.
Saniaiset kasvavat usein metsien aluskasvillisuutena, sillä ne viihtyvät melko varjoisilla ja kosteilla paikoilla. Eräät saniaislajit kasvavat epifyytteinä puiden varsilla ja eräät kelluvina vesikasveina. 75 prosenttia saniaislajeista kasvaa sademetsissä.
Kehityshistoria
epifyytteinä
Vanhimmat saniaisten fossiilit ovat peräisin myöhäiseltä devonikaudelta ja varhaiselta kivihiilikaudelta lähes 400 miljoonaa vuotta sitten. Alkeellisimmat yhä elävät saniaisryhmät ilmestyivät pian: Marattiales myöhäisellä kivihiilihaudella ja Osmundales permikaudella. Jurakauden kuumankosteassa ilmastossa saniaiset muodostivat merkittävän osan maapallon kasvillisuudesta. Tyypillisiä ryhmän paleotsooisen maailmankauden edustajia olivat puumaiset saniaiset, jotka muistuttivat nykyisiä puusaniaisia, mutta eivät olleet niille läheistä sukua. Syrjäytettyään sukupuuttoon kuolleet liekopuut niistä tuli hallitseva kasviryhmä, ja paikoin kivihiiliesiintymät koostuvat 75-prosenttisesti niiden jäänteistä. Liitukaudella monet nykyiset saniaisheimot olivat jo kehittyneet.
Kenotsooisella maailmankaudella ilmasto viileni ja muuttui kuivemmaksi, ja samalla saniaiset osin väistyivät koppisiemenisten kasvien tieltä. Toisin kuin on aiemmin luultu, ei koppisiemenisten tulo kuitenkaan merkinnyt umpikujaa saniaisten evoluutiolle: saniaiset käyttivät hyväkseen elinympäristöjen monimutkaistumista ja lajiutuivat entistä monimuotoisemmaksi ryhmäksi. Nykyään saniaiset ovat yhä merkittävä kasviryhmä ja aluskasveina pärjäävät usein kilpailussa koppisiemenisille.
Tieteellinen luokittelu
Saniaisiin kuuluviksi tai niiden lähisukulaisiksi katsotaan haarusanikkaiset (Psilophytina) sekä käärmeenkielikasvit, jotka on perinteisesti sijoitettu saniaisheimoon Ophioglossaceae, mutta jotka useat nykyiset järjestelmät sijoittavat erilleen muista saniaisista omaksi alakaarekseen Ophioglossophytina. Toisaalta varsinaisten saniaisten, käärmeenkielikasvien ja haarusanikkaisten tiedetään muodostavan mofonyleettisen ryhmän, jolla on sama kantamuoto.
Varsinaiset saniaiset jaetaan neljään luokkaan:
- Marattiopsida
- Osmundopsida
- Gleicheniopsida
- Pteridopsida
Suurin osa saniaisina pitämistämme kasveista kuuluu Pteridopsida-ryhmään. Muut kolme ryhmää ovet melko alkeellisia. Tarkempi luokittelu jakaa saniaiset seuraaviin luokkiin (suuri lihavoitu teksti), alaluokkiin (keskisuuri teksti), lahkoihin (lihavoitu teksti) ja heimoihin (normaali teksti):
Marattiopsida
- Marattiales
- Marattiaceae
- Christenseniales
- Christenseniaceae
Osmundopsida
- Osmundales
- Osmundaceae
Gleicheniopsida
- Gleicheniatae
- Gleicheniales
- Gleicheniaceae
- Dipteridales
- Dipteridaceae
- Matoniales
- Matoniaceae
- Hymenophyllatae
- Hymenophyllales
- Hymenophyllaceae
- Trichomanaceae
- Hymenophyllopsitae
- Hymenophyllopsidales
- Hymenophyllopsidaceae
Pteridopsida
- Schizaeatae
- Schizeales
- Schizaeaceae
- Marsileales (Hydropteridales)
- Marsileaceae – orniokasvit
- Salviniaceae – kellusaniaiskasvit
- Azollaceae
- Cyatheatae
- Cyatheales – puusaniaiset
- Metaxyaceae
- Lophosoriaceae
- Dicksoniaceae
- Cyatheaceae
- Plagiogyriales
- Plagiogyriaceae
- Loxomales
- Loxomataceae
- Pteriditae
- Lindseales
- Lindsaeaceae
- Lonchitaceae
- Pteridales
- Acrostichaceae
- Coniogrammaceae
- Llaveaceae
- Adiantaceae
- Vittariaceae
- Taenitidaceae
- Pteridaceae
- Bommeriaceae
- Notholaenaceae
- Cheilanthaceae
- Dennstaedtiales
- Dennstaedtiaceae
- Monachosoraceae
- Hypolepidales
- Hypolepidaceae – sananjalkakasvit
- Polypoditae
- Aspleniales
- Aspleniaceae – raunioiskasvit
- Athyriales
- Cystopteridaceae
- Onocleaceae
- Blechnaceae – kampasaniaiskasvit
- Woodsiaceae
- Athyriaceae
- Thelypteridaceae – nevaimarrekasvit
- Dryopteridales
- Hypodematiaceae
- Lomariopsidaceae
- Dryopteridaceae – alvejuurikasvit
- Davalliales
- Davalliaceae
- Oleandraceae
- Polypodiales
- Nephrolepidaceae
- Tectariaceae
- Drynariaceae
- Grammitidaceae
- Pleurosoriopsidaceae
- Loxogrammaceae
- Polypodiaceae – kallioimarrekasvit
Luokka:Saniaiset
ja:シダ植物門
Keski-AmerikkaKeski-Amerikalla tarkoitetaan tavallisesti Pohjois-Amerikan valtioita, jotka sijaitsevat Meksikon etelärajan ja Kolumbian luoteisrajan välissä.
Nämä valtiot ovat:
- Belize
- Costa Rica
- El Salvador
- Guatemala
- Honduras
- Nicaragua
- Panama
Katso myös
- Keski-Amerikan liittovaltio
Luokka:Maantiede
Luokka:Väli-Amerikka
zh-min-nan:Tiong Bí-chiu
ja:中央アメリカ
simple:Central America
Australia
Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.
Historia
Pääartikkeli: Australian historia
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788.
Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja.
Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.
Politiikka
Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin.
Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen.
Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996.
Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)
Osavaltiot ja territoriot
Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama.
Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.
Maantiede
Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti.
Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet
Merkittävimmät vientituotteet
- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet
Linkit
- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi)
ja:オーストラリア
ko:오스트레일리아
simple:Australia
Luokka:Australia
Tyynimeri
Tyynimeri (myös Tyyni valtameri tai Iso valtameri) on maailman suurin merialue, joka sijaitsee Aasian ja Amerikan mantereiden välissä. Se on kooltaan 179 679 000 km² ja peittää yhden kolmasosan maapallon pinta-alasta. Maapallon syvin kohta, Mariaanien hauta (10 911 metriä merenpinnan alapuolella) sijaitsee Tyynessämeressä. Pohjois–eteläsuunnassa valtameren pituus on noin 15 500 km ja itä–länsisuunnassa noin 19 800 km.
Tyynessämeressä sijaitsee noin 25 000 saarta (pääasiassa Päiväntasaajan eteläpuolella), enemmän kuin muissa merissä yhteensä. Valtavaa saaristoaluetta kutsutaan yleisnimellä Oseania.
Alun perin Fernão de Magalhães nimesi meren latinaksi Mare Pacificumiksi, josta juontuu meren nimi monilla muillakin kielillä.
Korkeuserot
- Matalin kohta: −10 911 m, Mariaanien haudan pohjalla.
- Korkein kohta: 0 m
- Keskisyvyys: 4 270m
Ilmasto
Tyynenmeren lämpötila pysyttelee ympäri vuoden 21–27 celsiusasteen välillä. Muutoksia meren normaalin lämpötilaan aiheuttaa 3–5 vuoden välein syntyvä El Niño -sääilmiö.
Tyynenmeren sivumeret
- Tasmaninmeri
- Korallimeri
- Etelä-Kiinan meri
- Beringinmeri
- Ohotanmeri
- Arafuranmeri
- Japaninmeri
- Filippiinienmeri
- Rossinmeri
- Salomonmeri
- Bandanmeri
- Itä-Kiinan meri
- Celebesinmeri
- Sulunmeri
- Jaavanmeri
- Carpentarianlahti
- Molukkienmeri
- Keltainenmeri
- Seraminmeri
- Kalifornianlahti
- Floresinmeri
- Balinmeri
- Bohainmeri
- Bismarckinmeri
Luokka:Meret
zh-min-nan:Thài-pêng-iûⁿ
ko:태평양
ja:太平洋
simple:Pacific Ocean
th:มหาสมุทรแปซิฟิก
Japani
Japani (japaniksi Nihon tai Nippon, 日本) on Itä-Aasiassa sijaitseva perustuslaillinen keisarikunta. Pääosan Japanista muodostavat neljä pääsaarta, Honshu, Hokkaido, Kyushu ja Shikoku. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä ja se on siten hiukan Suomea suurempi.
Japanin väkiluku on noin 127 miljoonaa. Japanissa puhutaan pääasiassa japania. Suuri osa japanilaisista on uskonnoltaan sekä buddhalaisia että šintolaisia. Japanin pääkaupunki on Tokio, joka esikaupunkeineen (muun muassa Yokohama) on yksi maailman suurimmista kaupungeista. Toiseksi suurimman kaupunkikeskittymän muodostaa läntisen Kansai-alueen Osaka-Kioto-Kobe -rykelmä.
Japanin keisarina on tällä hetkellä Akihito. Todellinen valta on pääministerillä, joka on Junichiro Koizumi.
Talous
Japani on maailman neljänneksi suurin talousmahti. Maan taloutta vaivaa 1990-luvulta alkanut pitkäkestoinen talouden taantuma: kulutuskysyntä on korkealla tasolla ja vienti ylijäämäinen, mutta maahan on syntynyt pysyvää työttömyyttä. Osasyy on alihankinnan siirtyminen Kaakkois-Aasian maihin, mikä alkoi jo 1980-luvulla.
Japanilla ei ole juurikaan omia raaka-ainevaroja, joten se on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta. Raaka-aineiden puuttuessa maan talouselämän kilpailukyvyn on taannut yhtenäiskulttuuri, koulutus, suhteellisen suljetut kotimarkkinat sekä korkean teknologian laajamittainen soveltaminen.
Autot olivat ensimmäisiä japanilaisia massatuotannon tuotteita, jotka hyvän laatunsa takia saivat vallattua etenkin halpojen pienten autojen markkinat Länsi-Euroopassa 1960-luvun puolivälistä eteenpäin. Yhdysvalloissa Japanin läpimurtotuotteisiin kuuluivat transistoriradiot. Radioista Japanin tuotanto laajeni kaikkeen kulutuselektroniikkaan. Laatutietoisuuden oli tuonut Japaniin amerikkalaiset Deming ja Juran Japanin jälleenrakennuksen apuohjelmassa.
Mielenkiintoista on, ettei Japani ole pärjännyt high tech -piensarjatuotteissa kuten ilmailu- ja avaruustekniikassa, vaikka Japanin puolustusvoimat ovat maailman seitsemänneksi suurimmat asevoimat. Toisen maailmansodan lopputulos on mahdollisesti pysäyttänyt Japanin kyseisillä aloilla Yhdysvaltain teollisuuden asiakkaaksi.
Autoteollisuus ja laivanrakennusteollisuus kuitenkin nostivat Japanin terästeollisuuden (esimerkkiyhtiönä Nippon Steel) maailman suurimmaksi teräksen tuottajaksi. Teräs tuotettiin australialaisesta ja yhdysvaltalaisesta malmista ja hiilestä.
Omien öljyvarojen puute johti Japanin eri linjoille Yhdysvaltain kanssa, ja maa teki Iranin kanssa öljykauppaa vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta huolimatta.
Historia
:Pääartikkeli: Japanin historia
Japanilaisen legendan mukaan Japanin perusti keisari Jimmu 600-luvulla eaa. Japaniin lainattiin kiinan kirjoitusjärjestelmä 400-luvulla. Joitakin satoja vuosia myöhemmin siitä kehitettiin japanilaiset tavuaakkoset katakana ja hiragana, jotka mahdollistivat japanin selkeän äänteenmukaisen kirjoittamisen. Japania hallitsivat nimellisesti keisarit, mutta käytännön valta oli feodaalijohtajilla, joista keisari nimesi yhden kerrallaan shoguniksi.
1500-luvulla eurooppalaiset, ensimmäisinä portugalilaiset purjehtijat saapuivat Japaniin ja perustivat siirtokuntia muun muassa Nagasakiin käyden kauppaa ja yrittäen levittää kristinuskoa. Japani oli suljettuna ulkomaailmalle kahden ja puolen vuosisadan ajan. 1854 Yhdysvaltalainen kommondori Matthew Perry pakotti Japanin avautumaan. 1860-luvun meiji-restauraatio teki Japanista Itä-Aasian uudenaikaisimman valtion ja sen uudistukset tekivät vähitellen Japanista sotilaallisesti voimakkaimman valtion alueella.
meiji-restauraatio
Maantieteellisesti Japani pyrki laajentumaan meiji-restauraation jälkeen aina toisen maailmansodan päättymiseen asti. Kiinaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa Japani sai Taiwanin eli entisen Formosan, Sahalinin eteläosan ja vakiinnutti vaikutuspiirinsä Korean niemimaalla ja Mantšuriassa. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani liittyi ympärysvaltojen puolelle ja sai rauhansopimuksessa Saksalle kuuluneita siirtomaa-alueita. 1930-luvulla Japani miehitti Mantšurian ja valtasi useimmat Kiinan rannikon suurkaupungit 1937.
Japanin yllätyshyökkäys Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945 Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen jälkeen. Sodan seurauksena liittoutuneet valtiot miehittivät Japanin. Käytännössä kuitenkin miehitys tarkoitti yhdysvaltalaisten joukkojen hallintoa Japanissa. Pääsaarten miehitys kesti Japanissa San Franciscon rauhansopimuksen ratifioimiseen asti 1952. Miehityksen päätyttyä Japani solmi liittolaissopimuksen Yhdysvaltain kanssa, mikä on mahdollistanut Yhdysvaltain sotilastukikohdat Japanissa. Neuvostoliitto piti itsellään valtaamansa Sahalinin eteläosan ja Kuriilien saaret, joiden vuoksi Japanilla ja Venäjällä ei vieläkään ole rauhansopimusta. Japani menetti myös valtaosan muista meiji-restauraation jälkeisistä valloituksistaan.
Japanin talous kehittyi nopeasti sodan jälkeen ja se on nykyään maailman kolmanneksi suurin kansantalous ja yksi maailman vauraimmista valtioista vuosia jatkuneesta talouden laskusuhdanteesta huolimatta. Talousvaikeuksien seurauksena Euroopan unioni ja Kiina ovat kuitenkin ohittaneet Japanin maailmantaloudessa. Japanin talous kärsii rakenteellisista ongelmista ja erityisesti maan pankkisektorilta vaaditaan uudistuksia. Onkin epävarmaa, miten perinteinen Työtä eliniäksi -järjestelmää (寿命の雇用, "jumyō koyō") pystytään ylläpitämään. Kovin nopeaa muutos ei kuitenkaan ole. Tyypillisissä joukkoirtisanomistilanteissa irtisanottaville annetaan yli puoli vuotta aikaa etsiä uusi työpaikka.
Talouden taantumasta huolimatta Japani on merkittävä talousmahti. Maailman 2 000 suurimmasta yrityksestä 316 toimii Japanissa. Vuonna 2000 niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 3 220 miljardia euroa.
Suomen ja Japanin suhteet
Ensimmäinen virallinen suomalainen Japanissa lienee ollut luutnantti Adam Laxman. Venäjän keisarinna Katariina Suuri lähetti hänet 1700-luvun loppupuolella pohjustamaan kauppasuhteita ja ottamaan selvää sulkeutuneesta Japanista. Vuonna 1879 puolestaan Yokohamaan rantautui tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld. Hän lienee myös ensimmäinen Koillisväylän läpi purjehtinut ihminen.
Suomalaisten lähetystyö alkoi pian uskonnonvapautumisen (1873) jälkeen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys lähetti Esteri Kurvisen ja Alfred Wellrosin Japaniin vuonna 1900. Tunnettu kielentutkija ja tutkimusmatkailija G. J. Ramstedt nimettiin Suomen viralliseksi ensimmäiseksi asiainhoitajaksi Japaniin, Kiinaan ja Siamiin vuonna 1919.
Suomalaisia kansainvälisissä tieteellisissä teoksissa julkaisseita Japanin tukijoita ovat muun muassa historioitsija Olavi K. Fält, taloustieteilijä Merja Karppinen, syntyjään virolainen kielentutkija Rein Raud ja semiootikko Eero Tarasti.
Suomalaisessa taiteessa merkittäviä japanilaisia vaikutteita on saanut muun muassa säveltäjä Eero Hämeenniemi, jonka ooppera Silkkirumpu perustuu japanilaisiin teemoihin niin tarinan kuin sävelkielenkin osalta.
Japanin parlamentin ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen senaattori on Suomessa syntynyt Marutei Tsurunen (entinen Martti Turunen).
Viralliset suhteet
Japani tunnusti Suomen valtion 23. toukokuuta 1919. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittin 6. syyskuuta 1919 sekä uudelleen 8. maaliskuuta 1957. Suomen suurlähetystö sijaitsee Tokiossa. Suurlähettiläänä toimii Jorma Julin.
Japanin kulttuuri
Japanin kulttuuri on kehittynyt omalaatuiseksi mm. syrjäisen sijainnin ja 1500-1800-luvuilla harjoitetut eristäytymispolitiikan takia.
Japanissa on kehittynyt monia omaperäisiä taidemuotoja, kuten kukkien asettelu (ikebana) ja teeseremonia.
Japanilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Yksi maailman vanhimmista romaaneista on japanilaisen Shikibu Murasakin noin vuonna 1000 kirjoittama Genji monogatari. Nykykirjailijoista tunnetuin lienee nobelisti Kenzaburo Oe. Japanilaisen runouden tunnetuimpia muotoja ovat tanka ja haiku, jotka ovat määrämuotoisia. Kabuki-teatteri on tyyliteltyä draamaa jota esittävät voimakkaasti meikatut miesnäyttelijät. Rakugo sen sijaan on eräänlainen stand-up-komiikan ja teatterin välimuoto.
Kuvataiteessa japanilaisten merkittävimmät saavutukset ovat kalligrafian ja maisemamaalauksen alalla, missä kiinalainen vaikutus on selvästi havaittavissa.
Japanissa luetaan paljon sarjakuvia, joita kutsutaan mangaksi. Japanilaisia piirrettyjä kutsutaan animeksi ja viimeaikoina anime on saavuttanut suosiota myös Japanin ulkopuolella. Ehkä tunnetuin animeen yhdistetty ihminen on Hayao Miyazaki, Studio Ghiblin perustajajäsen ja muun muassa elokuvan Sen to Chihiro no kamikakushi (Henkien kätkemä) ohjaaja.
Merkittävimpiin vuotuisiin juhliin kuuluu kirsikkapuun kukkien katseluun keskittyvä hanami.
Korkeakulttuurin ja perinteisen populaarikulttuurin lisäksi japanilainen kulttuuri on vaikuttanut voimakkaasti tietokone- ja videopeleihin. MSX, Sonyn PlayStation, Sega, Nintendo, Konami, Namco ja Taito ovat lähes käsitteiden asemassa tietotekniikka- ja pelaajamaailmassa. Tunnetuimpiin pelisarjoihin kuuluvat muun muassa Mario, Final Fantasy, Metal Gear Solid, Nemesis, Tekken ja Virtua Fighter.
Japanissa ei noudateta kesä- ja talviajan vaihtelua.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- moottoriajoneuvot
- elektroniikka
Katso myös
- Luettelo Japanin kaupungeista
- Luettelo Japanin keisareista
- Luettelo Japanin pääministereistä
Aiheesta muualla
- [http://www.theforeigner-japan.com/ The Foreigner – Japan] (englanninkielinen)
- [http://hanami.ath.cx/ Hanami Web] (englanninkielinen)
Luokka:Japani
als:Japan
ms:Jepun
zh-min-nan:Ji̍t-pún
ko:일본
ja:日本
simple:Japan
th:ประเทศญี่ปุ่น
Intia
Kansainvälinen suuntanumero
Intia on liittovaltio Aasian eteläosassa. Intian naapurimaita ovat Bangladesh, Myanmar (Burma), Kiina, Bhutan, Nepal ja Pakistan. Intian pääkaupunki on Delhi, muita tärkeitä kaupunkeja ovat mm. Kalkutta ja Mumbai (Bombay).
Intiassa puhutaan satoja kieliä. Virallinen kieli on hindi, minkä lisäksi englantia käytetään yhä kuin virallisena kielenä ("associate official", englanti ei kuitenkaan ole ollut vuoden 1965 jälkeen varsinainen virallinen kieli). Lisäksi Intiassa on 21 kansallista kieltä, jotka ovat virallisia kieliä tietyissä osavaltioissa. Näihin kuuluvat mm. urdu, gudzarati, tamili ja bengali.
Historia
:Pääartikkeli: Intian historia
Intia itsenäistyi toisen maailmansodan jälkeen oltuaan sitä ennen Britannian tärkein siirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Uusien valtioiden välillä käytiin lyhyt sisällisota. Indira Gandhin ollessa Intian pääministerinä Pakistanin itäosasta tuli itsenäinen Bangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Intia ja Pakistan ovat käyneet useita sotia Kashmirin omistuksesta, ja maiden välit ovat edelleen kireät. Intia on myös käynyt lyhyen rajasodan Kiinan kanssa, ja maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen. Intialla on ydinase, mutta sitä ei ole virallisesti tunnustettu ydinasevaltioksi.
Osavaltiot
Intia on jaettu 28 osavaltioon, kuuteen liittovaltion alueeseen sekä pääkaupunkialueeseen.
Osavaltiot:
- Andhra Pradesh
- Arunachal Pradesh
- Assam
- Bihar
- Chhattisgarh
- Goa
- Gujarat
- Haryana
- Himachal Pradesh
- Jammu ja Kashmir
- Jharkhand
- Karnataka
- Kerala
- Länsi-Bengali
- Madhya Pradesh
- Maharashtra
- Manipur
- Meghalaya
- Mizoram
- Nagaland
- Orissa
- Punjab
- Rajasthan
- Sikkim
- Tamil Nadu
- Tripura
- Uttaranchal
- Uttar Pradesh
Liittovaltion alueet:
- Andaman- ja Nicobarsaaret
- Chandigarh
- Dadra ja Nagar Haveli
- Daman ja Diu
- Lakshadweep
- Pondicherry
Pääkaupunkialue:
- Delhi
Uskonnot
Intian valtauskonto on hindulaisuus, mutta myös islam on tärkeässä asemassa. Punjabin osavaltiossa sikhit ovat enemmistönä. Goan osavaltiossa kristinusko on hallitseva uskonto (alue kuului Portugalille vuosisatoja). Myös Nagalandin osavaltiossa on kristinusko vallitsevana.
Sikkimissä buddhalaisuus on tärkeässä asemassa. Intian hindunationalistisen puolueen BJP:n hallintakautena kristittyjä yhteisöjä vastaan kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset olivat yleisiä. Vuonna 2004 kongressipuolue sai enemmistön vaaleista ja uusi pääministeri Manmohan Singh on Intian ensimmäinen sikhi-pääministeri. Hän pitää uskontorauhan rakentamista yhtenä hallituksensa tärkeimmistä haasteista.
buddhalaisuus
Talous
Intian talous oli maan itsenäistyessä hyvin maatalousvaltainen. Tätä valtiovalta on pyrkinyt muuttamaan. Muutos ei ole ollut maailman suurimmassa demokratiassa yhtä nopeaa kuin Etelä-Koressa, Taiwanissa ja sittemmin Kiinan kansantasavallassa. Kiina-ilmiön ohella on 2000-luvun alkuvuosina alettu puhua Intian noususta. Etenkin ohjelmistoalalla Intia on nähty uhaksi ja mahdollisuudeksi Euroopalle ja Yhdysvalloille. Yhdysvallat on jo 1980-luvulta alkaen ulkoistanut monia tehtäviä, mm. puhelinvaihteiden hoitamista ja lääkäreiden diagnoosien puhtaaksikirjoitusta, englanninkieliseen Intiaan. Vuoden 2004 lopulla intialainen teräsmagnaatti osti Yhdysvaltoista suuria terästehtaita.
Talouden nousu on tehty perinteisesti valtion tukiessa uusien toimialojen luomista. Tähän kuuluu esim. ilmailuteollisuuden rakentaminen (Hindustan Aeronautics) kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Ilmailussa Intia tukeutui ensin Englantiin, mutta toi maahan mm. saksalaisen suunnittelijan Kurt Tankin suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Sittemmin tietotaitoa on hankittu Neuvostoliitosta, jonka loppuvuosina Intian ilmavoimat lensivät uudemmilla MiG-hävittäjillä kuin Neuvostoliiton ilmavoimat. Intia valmistaa venäläisiä sotilaslentokoneita lisenssillä. Avaruusteollisuus luotiin Intian suurvalta-aseman osoittamiseksi. Se luontia johti Vikram Sarabhai Intian atomienergiaohjelman alla, joka puolestaan kehitti maalle omaa ydinasetta. Avaruustoiminta rajattiin 2000-luvun alkuun käytännöllisiin sovellutuksiin, kaukokartoitussatelliitteja käytettiin mm. kylien maankäytön suunnittelussa, tietoliikennesatelliitteja maaseudun kouluttamiseen jne.
ydinasettain Tamil Nadun osavaltiossa.]]
Liikenne
Liikenne on, kuten useimmissa Britannian entisissä siirtomaissa, vasemmanpuoleinen. Intian tiestö on keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, mutta maasiirtymien aiheuttamat kuopat ja romahdukset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita. Liikenne varsinkin suurimmissa kaupungeissa on tottumattomalle villiä eikä liikennesääntöjen noudattaminen kuulu intialaisten vahvimpiin puoliin. Turvavälit ovat lähinnä olemattomat ja kaistalta toiselle poukkoilemassa saattaa nähdä peräkkäin moottoririksan, henkilöauton ja kuorma-auton, jonka lavalla ylileveän kuorman päällä nukkuu kymmenen intialaista. Äänimerkkiä käytetään tilanteessa kuin tilanteessa. Suurin osa ajoneuvoista on ainakin kertaalleen kolaroitua ja yhteentörmäyksen sattuessa on torikokous väistämätön. Pahimmat ruuhkat aiheutuvatkin usein juuri näistä neuvotteluista, joissa jokainen toimii tuomarina. Koska linja-autot ja junat ovat usein ääriään myöten täynnä, on oma tai vuokrattu auto kuitenkin matkailijalle paras tapa nähdä Intiaa.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- mangaani
- titaani
- kromiitti
- maakaasu
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
- tee
Luokka:Intia
als:Indien
ms:India
zh-min-nan:Ìn-tō·
[[got:
MadagaskarMadagaskar on saarivaltio Intian valtameressä Afrikan itärannikon tuntumassa. Madagaskar on maailman neljänneksi suurin saari.
Historia
Ensimmäiset ihmiset saavuivat Madagaskarille 300-luvulla Kaakkois-Aasiasta, luultavasti Itä-Afrikan kautta. Arabialaiset löysivät Madagarkarin 700-luvulla, ja perustivat kauppa-asemia pohjoisrannikolle.
Portugalilainen kapteeni Diego Dias löysi saaren 1500-luvulla hänen laivansa eksyttyä Intiaan matkaavasta saattueesta. 1600-luvulla ranskalaiset perustivat kauppa-asemia rannikolle. 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa Madagaskar oli merirosvojen pesäpaikka.
James Plaintain, entinen merirosvo asettui eläkkeelle Madagaskarille 1715. Hän julisti itsensä kuninkaaksi, ja valloitti koko saaren verisissä sodissa kymmenen vuoden sisään. Hän myi myös asukkaista orjuuteen. Vuonna 1728 hän pakeni kapinan vuoksi.
Britit hyväksyivät Madagaskarin Ranskan protektoraatiksi 1885 vaihtokauppana Sansibarista. Ranskan valta vakiintui sodalla 1895–1896, jossa Merinan monarkia kukistettiin.
Madagaskar itsenäistyi 26. kesäkuuta 1960.
Vuosina 1992 ja 1993 pidettiin vapaat presidentin ja parlamenttivaalit, jotka päättivät 17 vuotisen yksipuoluevallan. Vuoden 2002 presidentinvaaleihin liittyi vilppiepäilyjä ja alkuksi maassa oli kaksi presidenttiä, Marc Ravalomanana ja Didier Ratisiraka .
Politiikka
Madagaskar on tasavalta.
Maan presidentti on Marc Ravalomanana ja pääministeri Jacques Sylla.
Provinssit
Madagaskar jakautuu kuuteen provinssiin. Kukin niistä on nimetty pääkaupunkinsa mukaan. Provinssit ovat:
- Antananarivon provinssi
- Antsirananan provinssi
- Fianarantsoan provinssi
- Mahajangan provinssi
- Toamasinan provinssi
- Toliaran provinssi
Maantiede
Toliaran provinssi
Madagaskarin maantiede
Madagaskarin korkein vuori on Maromokotro (2876 m). Luonto on ainutlaatuinen eristyneisyytensä vuoksi. Yli 80 % Madagaskarin eläimistä ja kasveista on sellaisia joita ei tavata muualla. Vain Madagaskarilla esiintyviä eläinlajeja on 5 % maailman lajeista.
Talous
- Elinkeinot: maanviljely 35%, teollisuus ja rakentaminen 13%, palvelu ja muut 52% (2001)
- Raaka-aineet: grafiitti, kromi, bauksiitti,
- Tärkeimmät vientituotteet: vanilja, teollisuustuotteet, mausteneilikat
Väestöjakauma
Madagaskarin väestöstä noin 67 % osaa lukea (2001).
Kulttuuri
Madagaskar kuuluu eteläafrikkalaiseen kulttuuriryhmään. Afrikan läheisyydestä huolimatta sen vaikutus madagaskarilaiseen kulttuuriin on ollut vähäinen. Saaren kieli (malagassi), musiikki ja esim. venetyypit ovat epäilemättä peräisin Malesiasta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- grafiitti
- kromiitti
- kivihiili
- kvartsi
- suola
- bauksiitti
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- Kahvi
- Cashewpähkinä
- Vanilja
- Riisi
Aiheesta muualla
[http://www.embassy.org/madagascar/ Embassy.org] linkkilista
Luokka:Afrikan saaret
Luokka:Madagaskar
ms:Madagascar
zh-min-nan:Madagasikara
ko:마다가스카르
ja:マダガスカル
simple:Madagascar
Neidonhiuspuut
Neidonhiuspuut ovat paljassiemenisten kasvien ryhmä, joka yksin muodostaa alakaaren Ginkgophytina, luokan Ginkgoopsida ja lahkon Ginkgoales. Ainoa nykyisin elävä laji, neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), kuuluu heimoon Ginkgoaceae. Neidonhiuspuut eivät ole läheistä sukua millekään muille kasveille, ja niitä pidetään käpypalmujen ohella vanhimpana nykyisin elävänä kasviryhmänä.
Tuntomerkit
Neidonhiuspuut ovat alkeellisia, kookkaita puita. Niiden kasvutapa muistuttaa hieman havupuita. Erikoiset viuhkamaiset lehdet ovat halkihaaraiset, ja niiden suonet päättyvät lehden laitaan. Heteet ja emit sijaitsevat eri yksilöissä. Siemen on pienen luumumaisen hedelmän sisällä. Nykyisin elävä laji muistuttaa suuresti muinaisia sukulaisiaan; ryhmä on pysynyt lähes muuttumattomana satoja miljoonia vuosia.
Kehityshistoria
havupuita
havupuita
Neidonhiuspuut kehittyivät suunnilleen samoihin aikoihin käpypalmujen kanssa permikaudella noin 270 miljoonaa vuotta sitten, miltä ajalta ovat peräisin ensimmäiset neidonhiuspuiksi tunnistettavat fossiilit. Jurakauden keskivaiheilla ja liitukaudella ne levittäytyivät koko Lauraasiaan, mutta koppisiemenisten kasvien tultua hallitseviksi ne harvinaistuivat nopeasti. Paleoseeniin mennessä ainoaksi lajiksi oli jäänyt Ginkgo adiantoides, joka katosi Pohjois-Amerikasta 7 miljoonaa ja Euroopasta 3 miljoonaa vuotta sitten. Tämän jälkeen fossiililöydöissä on aukko, mutta pienelle alueelle Kiinan länsiosassa jäi kuitenkin toistaiseksi tuntemattomien vaiheiden kautta henkiin populaatio Ginkgo biloban yksilöitä, joita kiinalaiset munkit viljelivät jo tuhansia vuosia sitten temppeleissään. Jotkut viljellyt yksilöt ovat 1500 vuotta vanhoja ja 30 metriä korkeita. 1600-luvun lopulla kasvi päätyi myös eurooppalaisten tietoon japanilaisten temppelipuutarhojen kautta; nykyään sitä viljellään laajalti Japanissa, Koreassa ja myös länsimaissa puistopuuna lauhkealla vyöhykkeellä.
Taksonomia
Neidonhiuspuut on fossiililöytöjen perusteella luokiteltu seuraavasti:
- heimo Ginkgoaceae
- Arctobaiera
- Baiera
- Eretmophyllum
- Ginkgo
- Ginkgoites
- Sphenobaiera
- Windwardia
- heimo Trichopityaceae
- Trichopitys
Luokka:Kasvit
Luokka:Elävät fossiilit
ko:은행나무
ja:イチョウ
Paleotsooinen maailmankausiPaleotsooinen maailmankausi noin 545–250 miljoonaa vuotta sitten käsittää ajanjakson, jolla elämä kehittyi voimakkasti merissä ja nousi maalle. Merkittävästi fossiileja alkaa esiintyä vasta paleotsooisen maailmankauden alusta lähtien.
Paleotsooisen maailmankauden aloittaa kambrikausi, aikakausi, jolta on löydetty runsaasti siiramaisten trilobiittien fossiileja. Hieman ennen kambrikautta kehittyi monelle eläinlajille kova kuori, jonka takia eläimiä on säilynyt.
Tällöin päättyi suuri kylmä jakso (Varangin jääkausi). Kauden alaraja määritetään Phycodes pedum:n esiintymisellä fossiilisarjoissa. Tämä kausi päättyi eläinten massasukupuuttoon permikauden lopussa noin 245 Ma sitten.
Kambrikautta seuraavalla ordovikikaudella alkoi leuattomien kalojen kehitys, joka huipentui siluuri- ja devonikaudella kalalajiston runsauteen.
Viimeistään siluurikauden alussa noin 430 miljoonaa vuotta sitten ilmestyivät ensimmäiset maakasvit. Vesirajassa kasvoi kaislojen tapaan mutta haarautuen Asteroxylon. Maalla kasvoi tuuhea haarautuva alkusaniainen Cladoxylon. Duisbergia oli hieman osmankäämiä muistuttava puu. Kaudella oli jo saniaispuita ja alkeellisia sinettipuita. Luultavasti varsieväistä tai keuhkokalaa muistuttavasta kalasta kehittyi alkusammakkoeläin Itchyostega (kalasammakko), joka pystyi kävelemään maalla.
Devonikausi oli kalojen valtakautta, jona aikana myös selkärankainen kalasammakko nousi maalle. Kivihiilikaudella oli jättiläsipuiden muodostamia metsiä. Permikauden ilmasto oli jääkauden kylmä monsuuni-ilmasto, joka saattoi vaikuttaa matelijoiden kehittymiseen.
Noin 315 miljoonaa vuotta sitten kivihiilikaudella sammakkoeläimistä kehittyivät vähitellen tasalämpöiset matelijat, jotka lajiutuivat nopeasti permikaudella, jolloin suuressa osassa maapalloa vallitsi kuiva ilmasto ja jääkausijakso. Kausi päättyi monien meressä ja maalla elävien lajien joukkosukupuuttoon joka on pahin koskaan tiedossa ollut, pahempi kuin dinosaurusten tuho liitukauden lopussa.
Kauden lopussa suuri osa mantereista oli yhdessä Pangaia-mantereena. Nykymantereet irtaituivat Pangaiasta mesotsooisella maailmankaudella.
Ilmasto oli kauden alussa jonkin verran nykyistä lämpimämpi ja kosteampi, kuivui kauden keskivaiheilla ja ensin kostui, sitten kylmeni kauden lopulla.
Paleotsooisen maailmankauden jako
- Kambrikausi 570–510 Ma
- Ordovikikausi 510–438 Ma
- Siluurikausi 438–410 Ma
- Devonikausi 410–355 Ma
- Kivihiilikausi 355–290 Ma
- Permikausi 290–250 Ma
Paleotsooista maailmankautta edeltää Ediacarakausi
Katso myös
- Geologiset kaudet
- Fanerotsooinen eoni
Luokka:Geologiset ajanjaksot
ja:古生代
PermikausiPermikaudella (300-245 tai 280-248 miljoonaa vuotta sitten) vallitsi kuiva ja kylmä monsuuni-ilmasto. Kausi oli matelijoitten aikaa ja päättyi suureen eläinlajien tuhoon.
Permikauden nimi tulee venäläisestä Permin alueesta. Tiedetään tarkoin, mitkä eläinlajit määrittelevät permikauden, mutta kauden ajoitus on hieman epätarkka - sama koskee useimpia geologisia kausia.
Matelijat olivat permikauden valtalajeja , mutta ei ollut vielä dinosauruksia.
Matelijat kehittyivät ja lajit synnyttivät uusia taajaan tahtiin permikaudella sammakkoeläinten lajimäärän vähetessä.
Tunnetuin permikauden matelija lienee Dimetrodon, joka
oli hieman korokotiilia muistuttava liskomainen, neljällä jalalla kävelevä matelija jolla oli selässään suuri selkäevä, joka toimi luultavasti lämmönsäätelyelimenä.
Laji eli noin 280-260 miljoonaa vuotta sitten ja oli noin 2 m
pitkä.
Kaudella kehittyi myös kaksijalkainen peto Postosuchus ja
kasveja syövä Desmatosuchus.
Merenpinta oli alhaalla, oli vain yksi suurmanner, Pangea (Pangaia) ja valtava meri, Panthalassa.
Ilmasto oli monsuunityyppinen, kauden alussa nykyistä kylmempi sekä mantereinen ja kuiva Pangean sisäosissa.
Ilmasto lämpeni rajusti permikauden alkuvaiheessa
ja saavutti nykyisen lämpötilan kauden keskivaiheilla, minkä jälkeen nousu jatkui hieman hitaampana. Samalla ilmasto joka oli ollut kauden alussa nykyistä kosteampi, kuivui nykyisella tsaolleen.
Pangeassa oli laajalti aavikoita, subtrooppinen kuivuusvyöhyke oli huomattavasti nykyistä laajempi.
Permikaudella eli matelijoitten lisäksi mm. hämähäkkieläimiä,
sammakkoeläimiä sekä lukuisia kasvilajeja.
Käpypalmut ja neidonhiuspuut, vanhimmat nykyisen tyyppiset kasvilajit, yleistyivät.
Meressä olivat ammoniitit, kierteissarvikotiloiset lonkerojalkaiset,helmiveneen edeltäjät, yleisiä.
Samoin esiintyi merisiilin tapaisia piikkinahkaisia.
Permikerrostuma tunnistetaan fusulinideista, kovakuorisista
yksisoluisista alkueläimistä.
Kauden kuiva ilmasto suosi koppisiemenisiä, joiden siemen on suojaavan kuoren sisällä. Havupuut sekä gingkokasvit ilmestyivät evoluution reaktiona kuivaan ilmastoon.
Permikauden lopun lajien suuri joukkotuho
Permikauden lopussa sattui suurin eliökunnan historiassa koskaan koettu lajien joukkotuho.
Maalta hävisi noin 98% nisäkkäistä edeltävistä matelijalajeista. Thecodontit säilyivät. Myös hyönteiset selvisivät tuhosta hyvin.
Meristä hävisivät trilobiitit,meriskorpionit ja monet korallilajit.
252,6 miljoonaa vuotta sitten tuhoutui 70% maaselkärankaisista ja 90-95% merieläinlajistosta, esim. trilobiitit. Tuho tapahtui korkeintaan 8000-500000 vuodessa.
Permin ja Triaskauden rajaa sanotaan PT-rajaksi (engl. Permian/Triassic Boundary, PT-Boundary,P-T-Boundary,P/T Boundary).
Syyksi permikauden joukkotuhoon arvellaan suuren asteroidin törmäystä. Asteroidien tiedetään törmäävän maahan silloin tällöin ja yli 10 km läpimittaisen asteroidin törmäys on maailmanlaajuinen katastrofi.
Törmäyskraaterista nimeltä Bedout on merkkejä Australian länsirannikolta. Kraaterin läpimitta on 192 km ja se ajoitetaan permikauden päättymiseen.
Kerrostumista on löydetty tältä ajalta fullereeneja (pallomaisia hiilimolekyylejä) joiden sisässä on helium-3:a jota on vain avaruudessa.
Maahan törmänneen kappaleen arvioidaan olleen lämpimitaltaan 6-12 kilometriä.
Siperiassa tiedetään tapahtuneen suunnilleen tuona aikana, noin 245 miljoonaa vuotta sitten, valtavia tulivuorenpurkauksia.
Permikauden jako
Permi jaetaan yleensä kolmeen jaksoon:
- Lopingian (P3) 260-251
- Guadalupian (P2) 271-260
- Cisuralian (P1) 299-271
Tai näin:
- Yläpermi 271-251(myöhäispermi) Zechstein: Roadian- Changxingian
- Alapermi 299-271(varhaispermi) Rotliegendes: Asselian-Kungurian
Tarkempi permin jako, numerot ikiä miljooninna vuosina.
- Changhsingian(Changxingian) p9 254 - 251
- Wuchiapingian p8 260 - 254
- Capitanian p7 266 - 260
- Wordian p6 268 - 266
- Roadian p5 271 - 268
- Kungurian p4 276 - 271
- Artinskian p3 285 - 276
- Sakmarian p2 295 - 284
- Asselian p1 299 - 295
Katso myös
- Geologiset kaudet
- Mesotsooinen maailmankausi
- Triaskausi
- Kivihiilikausi
Luokka:Geologiset ajanjaksot
ja:ペルム紀
nb:Perm (geologi)
Mesotsooinen maailmankausiMesotsooinen maailmankausi oli noin 245–65 miljoonaa vuotta sitten.
Tämä kausi tunnetaan hirmuliskojen, dinosaurusten ja muiden matelijoiden valtakautena. Matelijat valloittivat maan, veden ja ilman.
Oli suuria kasvinsyöjä- ja lihansyöjäliskoja.
Tämä maailmankausi jakautuu kolmeen osaan: triaskauteen, jurakauteen ja liitukauteen. Maapallolla oli tänä aikana lämmintä ja kuivaa, liitukauden keskivaiheilla saavutettiin kaikkien aikojen lämpöhuippu. Lämmin ja kuiva ilmasto suosi matelijoita.
Millään mantereella ei ollut jäätiköitä.
Tällä kaudella kehittyivät nisäkkäät, linnut ja kukkakasvit.
Tällä kaudella jättiläismanner Pangea (Pangaia) hajosi Lauraasiaksi ja Gondwanamaaksi. Lauraasiassa oli mm. Amerikka ja Aasia, Gondwanamaassa taas mm. Etelä-Amerikka ja Afrikka.
Gondwana alkoi pian hajota Amerikaksi ja Afrikaksi ja
Aasia irrota Amerikasta.
Jättiläisliskot kuolivat tuntemattomasta syystä sukupuutton noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Samaan aikaan hävisi meristä lukuisia elämänmuotoja kuten ammoniitit. Liitukauden lopun katastrofin syyksi on ehdotettu suuren asteroidin törmäystä maahan. Tätä eivät kaikki pidä ainakaan yksinään tyydyttävänsä selityksenä.
Mesotsooisen maailmankauden jako
- Triaskausi
- Jurakausi
- Liitukausi
Mesotsooista maailmankautta edelsi permikausi ja
sen päättää liitukauden Maastrichtian-kausi (engl.),
jonka jälkeen alkaa kenotsooisen maailmankauden Danian-kausi (engl.). Liitukauden päättää
KT-raja tai LT-raja.
Katso myös
- Geologiset kaudet
- Paleotsooinen maailmankausi
- Kenotsooinen maailmankausi
- Paleoseeni
- Tertiäärikausi
Luokka:Geologiset ajanjaksot
Luokka:Esihistoria
ko:중생대
ja:中生代
Koppisiemeniset
- Magnoliopsida – kaksisirkkaiset
- Liliopsida – yksisirkkaiset
Koppisiemeniset (Magnoliophytina, aiemmin Angiospermae) ovat siemenkasveja (Magnoliophyta) ja putkilokasveja (Tracheobionta), joiden siemeniä suojaa emilehden umpinainen tyviosa eli "koppi". Toinen siemenkasvien ryhmä on paljassiemeniset.
Koppisiemeniset on perinteisesti jaettu kahteen luokkaan:
- Magnoliopsida – kaksisirkkaiset (aiemmin Dicotyledoneae)
- Liliopsida – yksisirkkaiset (aiemmin Monocotyledoneae)
Yksisirkkaiset ovat kaksisirkkaisista kehittynyt monofyleettinen ryhmä. Kaksisirkkaiset ovat siten parafyleettisiä, mikä tarkoittaa, että yhteisestä kantamuodosta huolimatta ne eivät sisällä kaikkia siitä kehittyneitä lajeja. Suurin osa kaksisirkkaisista kuuluu kuitenkin monofyleettiseen ryhmään Eudicotyledon, jota voidaan myös pitää omana luokkanaan Rosopsida. Loput kaksisirkkaisista muodostaisivat siten parafyleettisen ryhmän Palaeodicotyledon, jota voidaan jakaa edelleen pienempiin osiin.
Luokka:Kasvit
ko:속씨식물
ms:Angiosperm
ja:被子植物門
Luokka:KäpypalmutKäpypalmuja (Cycadophytina) käsitteleviä artikkeleja.
Luokka:Kasvit Johan BanérJohan Banér (
- 23. Juni 1596 in Djursholm, bei Stockholm; † 10. Mai 1641 in Halberstadt) war ein schwedischer Feldmarschall.
Leben
FeldmarschallBanér ist der Sohn von Gustav Axelsson Banér und dessen Ehefrau Christina Sture.
Mit 19 Jahren trat Banér in das Reiterregiment seines Bruders Svante Banér ein und begann damit eine durchaus respektable Karriere. Schon fünf Jahre später, 1620 war Banér bereits Kapitänleutnant im Hofregiment und im Folgejahr wurde er seiner Tapferkeit wegen vor Riga zum Obristen ernannt.
Im November 1623 heiratete er Catharina Elisabeth von Pfuel.
1625 wurde er zum Kommandanten von Riga berufen und er hatte diesen Posten bis 1626 inne. Anschließend wurde er als solcher nach Danzig versetzt. Als solcher wurde er auch als Kommissar bei den schwedisch-polnischen Waffenstillstandverhandlungen berufen, welche von 1627 bis 1629 dauerten. In diesem Jahr wird Banér zum schwedischen Infanteriegeneral befördert und zum Gouverneur von Memel berufen.
Mitte Januar 1633 zog sich Banér zurück, um eine Kriegsverletzung auszukurieren und im März desselben Jahres gab er das ihm geschenkte magdeburgische Amt Egeln zurück, da er nach dem Tod von Gustav Adolf sich übergangen fühlte.
Im Sommer 1633 nahm ihn Fürst Ludwig I. von Anhalt-Köthen in die Fruchtbringende Gesellschaft auf. Er verlieh ihm den Gesellschaftsnamen der Haltende und das Motto das Regiment. Als Emblem wurde ihm das indianische Rohr zugedacht. Im Köthener Gesellschaftsbuch findet sich Banérs Eintrag unter der Nr. 222. Dort ist auch das Reimgesetz verzeichnet, mit welchem er sich für die Aufnahme bedankt:
:Vom Rohr aus Jndia den Stab man braucht Zu halten
:Das Regiment im feldt, vnd es recht Zu verwalten,
:Wie es vorbringt die Zeit, drumb Haltend ich nahm ahn
:Den Nahmen im beruff, in dem ich geh fort ahn.
:Gut Regiment im Krieg geliebet mir Zu führen,
:Wan solches nun geschicht mag man darauß wol spühren,
:Daß ohne frucht nicht ist der stab der wohl regiert
:Vnd mit bewehrter thatt ein tapffer hertze Ziert.
Am 20. Februar 1636 starb seine Ehefrau Catharina Elisabeth und am 25. Juli 1636 heiratete Banér in zweiter Ehe Elisabeth Juliana von Erpach.
Banér spielte im Dreißigjährigen Krieg eine bedeutende Rolle. Er siegte am 4. Oktober 1636 in der Schlacht bei Wittstock über ein überlegenes kaiserlich-sächsisches Heer.
Am 29. Mai 1640 starb Banérs zweite Ehefrau Elisabeth Juliana und am 16. September 1640 heiratete er Johanna Margaretha von Baden, eine Tochter des Markgrafen Friedrich V. von Baden-Durlach.
Im Alter von 45 Jahren starb Johan Banér am 10. Mai 1641 in Halberstadt.
Literatur
- Steckzén, Birger: Johan Banér, der schwedische Löwe. - Leipzig : List, 1942
- Wangerin, Ernst: Johan Banér : schwedischer Feldmarschall im dreißigjährigen Krieg. - Duisburg : Ewich, 1905
Baner, Johan
Baner, Johan
Baner, Johan
Baner, Johan
Baner, Johan
Baner, Johan
Baner, Johan
hotels edinburgh uk reykjavik hotels kreatyna WARSAW luxury hotel prague
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Alois Mayer
Ein bislang nahezu unbekannter Bildhauer aus München, Alois Mayer (
- 3. März 1855 in Füssen; † 7. Oktober 1936 in München) schuf um die Jahrhundertwende vom 19. zum 20. Jahrhundert bemerkenswerte Hamburg im Bezirk Wandsbek. Es ist eines der Walddörfer.
Geschichte
Duvenstedt wurde erstmals Burgenlands Kernland der Provinz Pannonien. Um 900 wurde das Gebiet von den Magyaren in Besitz genommen (siehe Ungarn vor den Magyaren). Seit der Schlacht auf dem Lechfeld (bei Augsburg) 955 und der nachf
|
History marketing
Das History Marketing widmet sich der Geschichte von Unternehmen, ihren Produkten und Ressourcen. Im Mittelpunkt steht die Schnittstelle zwischen Unternehmensgeschichte und ihrer marktorientierten Kommunikation. Somit wird die Unternehmensgeschichte Teil der Unternehmenskommunikation (engl. Corporate Communications).
Durch die Betonung der individuellen Geschichte und Ressourcen weist das History Marketing eine N
|
Wasserspender
Ein Wasserspender ist ein Erfrischungsautomat wo man sich (in der Regel kostenlos) Wasser in kleinen Becher holen kann.
Wasserspender findet man in vielen Firmen, Arztpraxen und Käufhäusern und bieten eine gesunde Erfrischung für den Nutzer.
Oft wird das Wasser wahlweise mit und ohne Kohlensäure angeboten, letzteres wird auch stilles Wasser genannt.
In Kaufhäusern haben die Becher oft eine nach unten spitz zulaufende Kegelform. Dies bringt den Vorteil, dass der Kunde
|
Reistenreks
Die Reistenreks (Oryzorictinae) sind eine Unterfamilie der Säugetierfamilie der Tenreks (Tenrecidae). Mit 16 Arten in drei Gattungen stellen sie die artenreichste Gruppe der Tenreks dar, diese Gattungen sind:
- die Reistenreks (Oryzorictes) mit drei Arten
- die Spitzmaus
|
|
|
